04 elokuuta 2012

Perheessänne kytee kriisi

Noooo, viitsivitsi, ei meillä mitään pahanlaatuista riisiä kyde (totta puhuen, meillä oli tänään riisiä ruokana eikä ollut mitenkään pahaa, öhöhöhö). Kopopojalla tuossa on vaan ollut, mitä nyt edes pientä pulmaa itsensä hallitsemisessa, viittaan tällä kertaa naaraspuolisiin lajitovereihinsa. Ei tosin niin pulmallista pulmaa (oi, mikä sanayhdistelmä), kuin herra koiran villissä nuoruudessa. Lenkillä hänen holhokkinsa (lue: minä) joutuvat varsinaiseen kärsimykseen rahdatessaan kyseistä koirasta otsa hiessä puskasta pelastukseen punkeilta, noin viidettä kertaa. Sen lisäksi, hihna löysällä ja herrasmiehen tavoin käveleminen lenkittäjän rinnalla ei ole tainnut käväistäkään herran aivolohkoissa, hänen onnekseen hihnan päästä löytyy armollinen joustokappale, kiitos Hurtan viisaiden rohvessöörien, jotka elämäntyökseen raatavat kyseessäolevien tonttujen, tässä tapauksessa Kopolin, lenkkeilyergonomian eteen. Ja mitä lenkittäjään tulee, tästä ihmeellisestä ergonomiasta ei ole tietoakaan, jos helteessä sattuu valikoimaan vaateparrestaan itselleen minipökät, toivottaa punkkikatraan tervetulleeksi sääriinsä, jos siis sattuu raahaamaan koiraa heinäpuskasta, toivoen, ettei tämän kaula katkea hurjien jalkamuskeleidensa takia. Tai vastaavasti, koiran sirosti kipittäessä toista koiraa tapaamaan, häntä viehkeästi huiskuttaen, aivan vahingossa käsi irtoaisi kiinnikkeistään koiran perään. Tuokin on toki mahdollista, mutta yleensä koira ei sinkoa iloisesti uroskoirien kera söpökkäästi piehtaroimaan, eeenpä usko.

Koiras on kyllä melko söpö:3

Ja jos en vielä kertonut, hän harrastaa myös iloisia lauluhetkiä.

Huomaathan tarkkaavaisen, jokseenkin niin pöhkön ilmeen? :D

Tämän kivan lenkkeilykäyttäytymisen lisäksi, olemme saaneet nautiskella yöllisistä siilinkarkottamisrituaaleista, joista aivan varrrmasti myös rakkaat naapurimme pitävät. Kävin eräänä yönä yhdeltä hyssyttelemässä ko. alfaurosta. Kiitos tästä, rakas palleroinen. ♥ 


Ystävämme Alma-neiti on myös ilostuttanut minua huimasti iltaisin, pomppuhetkellä nähkääs. Sänkyni on aivan varmasti neitinkin mielestä aivan ihastuttava, mutta olen valitettavista (ja haisevista) syistä joutunut deletoimaan tyllerön pois pediltäni noin viisituhatta kertaa, äiskä ei nähkääs pidä keltaisista lakanoista. Enkä minäkään ole varsinaisesti mielissäni niistä. Tosin Alma pitää kovasti myös pussilakanoideni rei'ittämisestä ja möyhyämisestä. Lienee orastavaa hulluutta. 

Tuo kuvakin  lienee kuvastavan kyseistä pöpiyttä?



3 kommenttia:

  1. Khihhih laulavaa alfaurosta ja lentävää jänistä xD Ja voi vietävä Ruubeni tuota sinun verbaalista ilotulitusta! ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laulava alfauros ja lentävä jänöjussi ovat oiva inspiraation lähde. ;) Ja oih, kuulisittuon herra alfaurosken kiljunnan naapurin juoksuaikaisen tyttelipiskin perään. Tämä näet kävi tuossa kyläilemässä, huohks. Kaunista, sanoisin.

      No voi, tuosta ilotulituksesta en ole varma, hehe. ;) Mutta sen voin sanoa, sisällisen sananparteni pulputusta en ole saanut sisällistettyä äiskänkielen suulliseen kirjaesitelmään. Hiukallisen päälle kahdeksikko öps hihii. Cx

      Poista
  2. Minuakin voisi kutsua lentäväksi pupuksi, komeaksi pupuksi ;)

    VastaaPoista

kiitos kommenteista, pusuja kaaliaivoilta!