04 tammikuuta 2012

Lupaamani gerbiiliesittely !

Tässä postauksessa esittelen edesmenneitä kerpiileitä. :)

Ronja & Olivia

Mamma kysyi joskus hirrmeen kauan sitten isoveikalta, jolle etittiin harrastuksia, että tahtoisiko tämä gerbiileitä. Eräs ei vastannut, mutta eräs toinen vastasi hänen puolestaan. Joo.

Niinpä eräänä kauniina lauantaipäivänä Tampereen bussiasemalta oli haettavissa kaksi pientä ruipelokerpiiliä. Rei'itetyssä pakastepurnukassa. Tosi söpöä.

Olivia (ylh.) ja Ronja.
Väriltään Ronja oli siamese ja Olivia PEW (ks. Suomen Gerbiiliyhdistys, värit).

Siimahännät olivat tosi pelottavia, ainakin minun mielestä, jotenpa kuljetin niitä pakastepurkissa. Aika rohkeeta. Lopulta niitä sai pidettyä kädessä, joka lienee melkoinen saavutus minulta. ;)

Kerpiilien asuntona toimi ensin häkki, mutta äiskän kyllästyttyä lenteleviin puruihin, terraario tuli taloon. Minä käytin terraarion kattoa hyväksi, ja houkuttelin ne karkaamaan katolle, josta sieppasin salakavalasti kouraani. Julmaa.

Kerpiilit pääsivät muutamaan otteeseen käymään ulkona, joka ei ollut aina niin viisasta. Kerran Ronja-neiti vilisti vajan alle, halusi kai nauttia hetken aidon mongoliangerbiilin elämästä? Olivia sen sijaan nautiskeli sisätiloissa uunin takana leijailevista tuoksuista. Että kovasti kokeneita olivat..


Ronja-neiti kuoli 3-vuotiaana, joulukuussa 2009, mitä luultavimmin vanhuuteen, ja Olivia perässä hiihtolomalla.



    Rosvo & Peppiina Viili

Edellisten kerpiilien jälkeen, keväällä 2010, äiti toi pahvilaatikossa kaksi pientä gerbiiliä, Rosvon ja Peppin. Ne olivat Faunattaresta, mutta eivät samasta poikueesta. Rosvo oli syntynyt 7.1 ja Peppi 26.1. Mukana tuli hamsterin ruokaa, jota niille oli annettu pienestä asti. Siinä oli joukossa rusinoita, ja Peppi tykkäsi niistä. :) Rosvo oli black ja Peppi black white spotted.

Pikku Peppi <3

Karkulainen :)
Kaverini LauraAnnikan kanssa rakensimme niille aitauksen, jossa oli niille palikoista esteitä ja muita tunneleita. Rosvo sattui joskus karkamaan, mutta haukansilmämme huomasivat karkurin ja pakomatka loppui lyhyeen. Julmaa tämäkin.

Muskelinainen :3

      
Nämä kerpiilit kuolivat liian aikaisin, Rosvo tapaturman seurauksena ja Peppi pian jälkeen, kummatkin syksyllä/talvella 2010.

Vaikka nuo olivatkin sillätavalla "pelkkiä gerbiileitä", jokasen kohdalla oli pieni ikävä, kun kuolivat. Rosvoa lukuunottamatta kaikilla on meidän pihalla oma hautaspaikka. Ronjalla ja Olivialla alapihalla, Peppiinalla kukkapenkissä, pikku rinsessa. :> Rosvon kanssa päädyttiin "luonnolliseen" hautaamiseen, sillä ei siis oo ollenkaas tällaista paikkaa. Villi ja vilperi kun olikin. ^__^

Jälkeen päin voi todeta, että ovat niin hauskoja veikkosia että. Välillä mulle iskee kauhea kuume ottaa näitä taas, mutta välillä saattais aikatauluttamisen kans tulla ongelmia, kun meillä on nuo kaksi rusina-aivoa♥. Mitään ei tietenkään ole vielä lukittu.... :---P

Perheeni asui ennen syntymääni Nepalissa, jossa oli parempi mahdollisuus pitää enemmän lemmikkejä. Meillä oli kilpikonnia, pari papukaijaa, ankkoja, paljon maatiaispupuja, nepalinvuoristokoira Fanni ja sen jälkeen englanninspringerspanieli Isabella. Suomessa siskolla oli kääpiöluppa Papu-poika. Useat niistä oli miun kanssa samaan aikaan, mutta muistan vaan tuon Papun, joka olikin melkosen temperamenttinen ja puupäinen miäs. Mutta silti kovin sulonen.

2 kommenttia:

kiitos kommenteista, pusuja kaaliaivoilta!